Antroposofia on maailmankuva, jonka Rudolf Steiner kehitti 1900-luvun alussa. Se tarkastelee ihmistä kehon, sielun ja hengen kokonaisuutena ja pyrkii yhdistämään tieteellisiä havaintoja laajempaan näkemykseen ihmisestä. Sen tavoitteena on tukea ihmisiä elämään tietoisesti, vapaasti ja vastuullisesti edistämällä omaa havainnointia, oivallusta ja itsetutkiskelua.
​
Erityisen tärkeä on minuus. Tällä ei tarkoiteta arkista egoa, vaan ihmisen sisintä ydintä – osaa, joka voi tehdä päätöksiä tietoisesti, kantaa vastuuta ja toimia pohdiskelevasti. Minuus mahdollistaa tietoiset teot tottumusten ja ulkoisten odotusten yli ja oman polun rakentamisen. Samalla antroposofia ymmärtää, että minuus voi kehittyä ja kasvaa elämän aikana. Oman havainnoinnin, reflektion ja henkilökohtaisen pohdinnan avulla voi tiedostaa paremmin omaa ajatteluaan, tunteitaan ja toimintatapojaan.
Taideterapia ja elämänkertatyö tukevat tätä prosessia. Taideterapiassa tarkoituksena on ilmaista tunteita ja sisäisiä kokemuksia luovasti. Elämänkertatyö puolestaan suuntaa huomion omaan elämänpolkuun, tarkastelee merkittäviä kokemuksia ja toistuvia malleja. Molemmat menetelmät edistävät itsetuntemusta ja henkilökohtaisia oivalluksia.
Antroposofia korostaa myös ihmisen yhteyttä luontoon. Keho, sielu ja mieli ovat yhteydessä luonnollisiin rytmeihin, ja kasvien, eläinten ja maaperän kunnioittava kohtelu nähdään arvokkaana. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi biodynaamisessa maataloudessa, jossa otetaan huomioon luonnolliset rytmit.
​
Antroposofia vaikuttaa monilla alueilla: Waldorf-pedagogiikassa, antroposofisessa lääketieteessä sekä taiteessa ja arkkitehtuurissa, aina tavoitteenaan havaita ihminen kokonaisuutena.